Yleistietoa kesyrotista
Kesyrotat (Rattus norvegicus)
Kesyrotan jalostaminen alkoi 1800-luvulla Englannissa. Esi-isänä on toiminut Suomessakin tavattava isorotta . Suosittu harrastus, jossa koirat yrittivät tappaa mahdollisimman paljon rottia tietyssä ajassa, herätti mielenkiinnon erityisesti erivärisiä villirottia kohtaan. Niitä otettiin kiinni ja niiden annettiin lisääntyä keskenään..
Rotan varsinainen jalostaminen lemmikiksi alkoi, kun rottia alettiin käyttää apuna tieteellisissä tutkimuksisa. Rotasta kehittyi varsin sopeutuvainen ja seurallinen eläin, joka kasvoi eroon villeistä sukulaisestaan. Kesyrotan ominaisuudet ovat pohjimmiltaan samat kuin villirottienkin ja ruumiinrakennekin on hyvin samankaltainen. Käytännössä sukulaisten välillä on kuitenkin selviä eroja, sillä ihminen on jalostusvalinnoissaan korostanut joitakin ominaisuuksia ja häivittänyt toisia.
Ihmisten käsitys rotasta on yleensä hyvin kielteinen. Niiden pelätään tartuttavan tauteja ja tekevän tuhoja, ja niiden häntää pidetään iljettävänä. Kuitenkin jo monien sukupolvien ajan ihmisen lemmikkinä elänyt kesyrotta kasvatetaan puhtaissa tiloissa. Ihminen on koko tämän ajan ollut vastuussa rotan hyvinvoinnista, ruokinnasta ja eläintilojen puhtaudesta, joten kesyrotat eivät tartuta ihmisiin tauteja. Hännästä voi jokaisella olla mielipiteensä, mutta kesyrotalle itselleen se on elintärkeä ruumiinosa, jonka kautta se haihduttaa liikaa lämpöä ja jota se käyttää tasapainoiluun. Ja miltä näyttäisi rotta ilman häntää?
Pidätkö älykkäistä eläimistä? Silloin sinä ja kesyrotta tulette varmasti hyvin toimeen yhdessä! Kesyrotta on älykäs jyrsijä, joka ratkaisee nopeasti eteensä tulevat pulmat ja oppii helposti uusia asioita. Päinvastoin kuin villi serkkunsa, kesyrotta on hyvin sosiaalinen ihmisiä kohtaan. Se istuu mielellään omistajansa olkapäällä kuiskuttelemassa tämän korvaan rottamaisia asioita
Kesyrotasta on jalostettu useita erilaisia väri- ja kuviomuunnoksia, sekä kaksi turkkimuunnosta: sileäkarvainen ja kiharakarvainen, eli rex. Kesyrotan paino vaihtelee noin 300 – 700 gramman välillä. Naaras on yleensä urosta pienempi ja kevyempi. Kesyrotta elää yleensä noin 2 vuotta. Sukukypsiä rotat ovat 4 – 5 viikon iässä. Naaraalla on kiima n. viiden päivän välein ja se kantaa poikasia 21 – 23 päivää. Poikasia syntyy yleensä 8 – 14 ja ne tulisi vieroittaa n. 4 viikon ikäisinä. Uuteen kotiin poikaset ovat valmiita lähtemään 5 – 6 viikon ikäisinä.
Rotan tulee olla hyvänkokoinen ja lihaksiltaan kiinteä, ei lihava. Lantion seudun tulee olla kaareutuva. Pään tulee olla puhdaslinjainen ja pitkä, kuono ei kuitenkaan saa olla liian terävä. Silmien tulee olla suuret, pyöreät ja hieman ulkonevat ja niiden välin tulee olla leveä. Korvien tulee olla hyvänkokoiset, muodoltaan pyöreät ja hyvin muodostuneet ja niiden tulee sijaita kaukana toisistaan. Hännän tulee olla lieriömäinen ja vartalonmittainen, tyvestä paksu ja tasaisesti hienoon kärkeen kapeneva sekä suora ja sileä. Naaras on tyypiltään sirompi ja virtaviivaisempi uroksen ollessa rakenteeltaan rotevampi ja kooltaan suurempi kuin naaras. Uroksen turkki on tavallisesti karkeampi kuin naaraan ja pidemmin peitinkarvoin.
Sivut päivitetty 13.5.2012